Vanha Matchboxin silmukka-autorata löytyi eurolla kirppikseltä! Pakkauksesta päätellen 1970-80 -luvun taitteesta on tämä ajanviete peräisin. Tämä on nyt ollut meillä todella kovassa käytössä. Heti kun aloin kasata sitä, muistin että olen tällaisella itsekin lapsena leikkinyt. Ne palaset ja mekanismi tuntuivat niin tutuilta. Eri painoiset pikkuautot pärjäävät eri tavalla silmukassa, niissä riittääkin testailemista koska autoja on ihan muutama kerääntynyt. Myös silmukan sijainnilla on merkitystä vauhtiin!
Jälleen onnittelin itseäni säästöstä - ei tarvinnut mennä lelukauppaan ostamaan monen kympin vekotinta. Kirppistelemällä koen säästäväni myös luontoa, ja se tuottaa vähintään yhtä paljon mielihyvää. Muoviesineiden valmistustahti nykyään hirvittää. Uskon, että maailma tulisi vuosikausia toimeen vaikka esimerkiksi useimmat muoviesineitä valmistavat tehtaat lopetettaisiin. Kierrättämällä jo olemassaolevia leluja, kippoja ja kuppeja niille ketkä kulloinkin tarvitsevat, saataisiin aikaan optimaalinen kulutus. Ei ylitarjontaa, ei turhaa muoviroinaa, ei niin paljoa maatumatonta jätettä.
Olen muuten kauan sitten tehnyt taidehistorian proseminaarityön luonnonsuojeluaiheisiin lastenkirjoihin liittyen. Kuinka moni on lukenut Elli Velli Karamellista, joka päätti pelastaa pihansa puun? Tämä vuonna 1974 ilmestynyt, Kaarina Helakisan kirjoittama ja Katriina Viljamaa-Rissasen ihanan värikkäästi ja pyörein muodoin kuvittama kirja kuului lapsuuteni suosikkeihin ja on edelleen aihepiiriltään hyvin ajankohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti