Enkeleinä toisillemme

Huomenna on päivä jolloin vaaditaan todella paljon voimia ja surun kestämistä. Elämän tarkoitusta ja epäoikeudenmukaisuutta on jouduttu pohtimaan niin paljon menneen talven aikana. Sukulaiset ja ystävät ovat olleet korvaamattomia ja tuoneet valoa sydämeen. Pitää muistaa myös kiitollisuus siitä mitä on. Kun ajattelee maailmankaikkeutta kokonaisuutena – miten pieniä osasia siitä olemme, ja kuitenkin jokaisessa meissä on kaikki, niin alkaa huimata... Näihin kosmosta syleileviin tunnelmiin päätän yöllisen postaukseni. Nukkukaa hyvin, herätkää uudesta päivästä onnellisina.

 

Ihana vintagelöytö vuosien takaa, enkelirasia jossa on  varmaankin säilytetty pieniä, kovia karkkeja.
Rasiassa on myös ripustuslenkki, onkohan se ollut joulukoristeena?

Tuulahduksia muualta

Sisutuksessamme on myös hieman itämaista vivahdetta. Tajusin juuri että sitä on mausteena eri huoneissa, ja se on jäänyt elämään nimen omaan esineissä jotka on hankittu ulkomailta. Esim. Prahassa Nanu Nana -niminen putiikki, jossa myytiin intialaistyyppistä tavaraa, on jäänyt mieleen, sekä tietysti Lontoon Camden Townin loputtomat aarreaitat. Camden Market on muuten suosikkipaikkojani, sinne täytyy päästä aina uudelleen.

Viimeksi käydessäni ystäväni kanssa Lontoossa, löysimme ihanan ruokamarkkinapaikan, Borough Marketin. Tässä muutama herkullinen kuva tuosta viihtyisästä ajanviettopaikasta. Halusin laittaa kuvia tänne siksi, että tuo paikka henkii jotakin sellaista aitoutta ja vanhan ajan tunnelmaa, jota toivoisin löytyvän meiltä Suomestakin. Valitettavasti meidän kulttuurimme on niin nuori ja sanoisinko kerrostumaton, että tällaisia monia aisteja ruokkivia kokonaisuuksia ei osata arvostaa. Tuijotetaan liian paljon tehokkuuteen ja tuottamiseen, ja siinä henkinen hyvinvointi ja elämyksellisyys helposti jäävät jalkoihin. Suomessa vaikkapa kauppahallit voisivat olla paikkoja, joissa todellista yhteisöllistä ruokakulttuuria ja kohtaamista tapahtuisi, mutta ainakin täällä Jyväskylässä kauppahallin toiminta on kovin laimeata, lieneekö se enää ollenkaan alkuperäisessä tarkoituksessaan? Onhan Lontoossa toki pari ihmistä enemmän, joten palveluille on kysyntää eri tavalla... 

Sohvan tuunausta

Löysin kerran kirppikseltä oikein vanhan pinnasängyn, ja koska sellaiselle ei muuten ollut tarvetta, halusin tuunata sen sohvaksi lapsen huoneeseen. Olin bongannut idean jostakin blogista aiemmin. Isäni auttoi poistamalla toisen laidan ja kiinnittämällä vedettävät osat toisiinsa. Turkoosi väri oli helppo valita, koska se sopii pojan huoneeseen ja noihin taustalla näkyviin Marimekon verhoihin, jotka joskus heikkona hetkenä tulin hankkineeksi ihan kaupasta, kankaana siis. Kankaan nimi taitaa olla Satumetsä, ellen väärin muista. Pinnojen maalaus oli tietystikin melkoisen rasittavaa, mutta kaiken kaikkiaan aika vähällä vaivalla saatiin pirteä ja persoonallinen huonekalu!

Ison tyynyn päällinen on Ikean kankaasta tehty, ja sen on 3 € kirpparilöytö. Kangas on todella tukevaa, ja säilytänkin sen sisällä huopia ja torkkupeittoja, jotka toimittavat tyynyn virkaa. Samoin patjan kangas on vanhaa lastenkangasta, kirpparipalstalta. Pieni virkattu nukke on nimeltään Lotta-Inkeri.

Kärpässienilamppu on ostettu Pieni Kamari -liikkeestä. Tuo kyseinen korkea malli oli edullisin, joten se lähti meille. Minä kun en osta mitään kalliilla. Punainen pöytä 5 € SPR Monitorilta. Huoneessa on hieman epäsopiva tapetti, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi alkaa sitä poistamaan ja vaihtamaan. Haluaisin tuohon seinälle ehkä Ferm Livingin Dotty-tapetin, kivempaa en ole vielä löytänyt! Mutta saapa nähdä milloin ehdin tapetinvaihtopuuhaan ryhtyä.

Elämän helmiä

Poikani oli tehnyt päivähoidossa minulle ihanan äitienpäivälahjan, puuhelmet joihin hän oli itse valinnut väritkin! Tämä koru on ihana aarre. Äitienpäivään liittyy niin kovin paljon erilaisia tunteita. Äitiys ei ole vain sitä, mitä kauppareissuilla tai tuttavien luona vieraillessamme näemme. Kaikesta ei puhuta, pinnan alla kuplii, kuten jossakin kolumnissa hyvin osuvasti aiheesta kirjoitettiin. Äitiyteen liittyy uskomattoman paljon toiveita, muistoja, odotuksia ja pettymyksiä. Iloa, surua, huolta, kiitollisuutta. Syntymättömät, menetetyt, toivotut, olemassa olevat, maailman lapset ovat äitien sydämissä. 

Kerään muuten kaikenlaisia sienijuttuja; tuossa vasemmalla näkyy Me&i:n peitto, jonka ostin kirpparilta uutena. Teenkin tässä joku päivä sienipostauksen ihan erikseen! Myös Ikean kirjottu tyynyliina on kirppislöytöjäni, samoin virkattu päiväpeite. Marimekon keltainen paita on alesta. Ostan hyvin harvoin mitään normaalihintaista!

Söimme päivällä oman äitini leipomaa marjaylläri-piirakkaa jäätelön kanssa sekä mansikka-mascarpone-kermavaahtojälkiruokaa, joka oli aivan taivaallisen ihanaa. Illalla päätin vielä kotona leipoa vanhan kunnon murokakun, tuli ihan sellainen murokakkufiilis. Se on helppo tehdä ja kestää pitkään. Mummolassa oli aina murokakkua tai lettuja. 

Yritän muuten kasvatella noita yrttejä keittiössä ja ehkä myöhemmin siirrän ne parvekkeelle. Minussa ei ole tippaakaan puutarhurin vikaa joten voisi sanoa että yritän ennemminkin pitää ne hengissä, että niistä olisi jotain iloa ruuanlaitossa. Siinä on rosmariinia, viinisuolaheinää ja thaibasilikaa (joka on kyllä aivan eri makuista kuin tavallinen basilika, ihme että niillä on sama nimi). Tavallinen basilika nuutuu todella helposti. Käytän sitä paljon, ja haluaisin saada sen kasvamaan, mutta en ole vielä koskaan onnistunut saamaan basilikaruukkua pidettyä vihreänä viikkoa pitempään. Vinkkejä?

Arabian Paratiisi on lempiastiastoni, meillä sitä on mustavalkoisena, vaikka muuten joka paikka onkin tulvillaan värejä. Nyt taidan ryhtyä kahvinkeittoon ja siemaista terassilla kakkukahvit ennen kuin iltapäivän velvollisuudet taas vievät mukanaan. Hyviä kahvihetkiä teillekin; töissä, kotona, missä sitten toukokuista päivää vietättekään!

Suojele ja säästä

Vanha Matchboxin silmukka-autorata löytyi eurolla kirppikseltä! Pakkauksesta päätellen 1970-80 -luvun taitteesta on tämä ajanviete peräisin. Tämä on nyt ollut meillä todella kovassa käytössä. Heti kun aloin kasata sitä, muistin että olen tällaisella itsekin lapsena leikkinyt. Ne palaset ja mekanismi tuntuivat niin tutuilta. Eri painoiset pikkuautot pärjäävät eri tavalla silmukassa, niissä riittääkin testailemista koska autoja on ihan muutama kerääntynyt. Myös silmukan sijainnilla on merkitystä vauhtiin! 

Jälleen onnittelin itseäni säästöstä - ei tarvinnut mennä lelukauppaan ostamaan monen kympin vekotinta. Kirppistelemällä koen säästäväni myös luontoa, ja se tuottaa vähintään yhtä paljon mielihyvää. Muoviesineiden valmistustahti nykyään hirvittää. Uskon, että maailma tulisi vuosikausia toimeen vaikka esimerkiksi useimmat muoviesineitä valmistavat tehtaat lopetettaisiin. Kierrättämällä jo olemassaolevia leluja, kippoja ja kuppeja niille ketkä kulloinkin tarvitsevat, saataisiin aikaan optimaalinen kulutus. Ei ylitarjontaa, ei turhaa muoviroinaa, ei niin paljoa maatumatonta jätettä. 

Olen muuten kauan sitten tehnyt taidehistorian proseminaarityön luonnonsuojeluaiheisiin lastenkirjoihin liittyen. Kuinka moni on lukenut Elli Velli Karamellista, joka päätti pelastaa pihansa puun? Tämä vuonna 1974 ilmestynyt, Kaarina Helakisan kirjoittama ja Katriina Viljamaa-Rissasen ihanan värikkäästi ja pyörein muodoin kuvittama kirja kuului lapsuuteni suosikkeihin ja on edelleen aihepiiriltään hyvin ajankohtainen. 

 Toinen käsittelemäni kirja oli Leena ja Inari Krohnin Vihreä vallankumous, v. 1970 ilmestynyt radikaalina pidetty lastenkirja. Opettaa nyt lapsia vallankumouksen tekemiseen? Hienoa, sanon minä!

Pumpulikukkia keittiössä

Meillä oli pitkään valkoiset keittiönverhot, jotka päästivät valoa sisään mukavasti. Laitoin tuossa verhot pesuun ja aloin katsella retrokankaiden varastostani jotakin uutta sopivaa keittiön ikkunaan. Löytyi juuri sopivat valmiit verhot, joiden kuviossa poukkoilevat ihanasti pumpulimaisen pehmeät kukkakuviot. Nämä eivät päästä niin paljon valoa läpi, mutta keltainen väri sen sijaan hehkuu omaa aurinkoaan. On se kiva kun on isot varastot, niin sattaa omista kaapeistaankin tehdä löytöjä :) Tilaahan se varastointi tosin vaatii, mutta minua ei haittaa kaappien pursuilu kun toinen toistaan ihanampia kuvioita ja kankaita tulee vastaan!